Merikalastus.info Keskustelu Kalastus Keskustelu

Yleinen keskustelu => Muu kalastus => Syvän meren kalastus => Aiheen aloitti: igors - 13.04.10 - klo:11:31

Otsikko: Ranta- ja syvänmerenkalastusta Kap verdellä.
Kirjoitti: igors - 13.04.10 - klo:11:31
Tämä on nyt varsinaisesti kertomus Kap verdestä turistikohteena, mutta kun siihen sisältyy myös tuota kalastuspuolta niin laitan tämän lyhentämättömänä tänne josko jotakin kiinnostaa ko paikka jossa on mahdollisuus jopa niitä isojakin saada.

Kap Verde. Clubhotel Riu Funana ( All Inclusive)

Saavuimme tuuliselle saarelle iltapäivällä. Vaikka olinkin jo aiemmin tutustunut netin välitykselle tulevaan lomapaikkaamme, oli tämä silti jonkinlainen yllätys. Hiekkaa, hiekkaa ja vieläkin hiekkaa. Vastaanotto hotellissa toimi nopeasti, siellä oltiin varauduttu suuriinkin asiakasmääriin. Avaimet olivat aivan tavallisia, ei mitään pankkikortteja. Oven aukaisu ei meinannut ensin onnistua kun avaimen piti laittaa juuri oikeassa kulmassa avaimenreikään.

Sitten kun oven piti saada auki se ei tuntunutkaan onnistuvat. Vika olikin siinä että ovi otti lattialaatoitukseen kiinni siten että lapset eivät sitä olisi jaksaneet avata. Kurkistus wc-tiloihin antoi epämääräisen vaikutelman. Vesi vuosi pikkuhiljaa vessanpyttyyn, suihkutilan edessä oli vain saippua ja shampoo, ei oikeastaan muuta mihin olimme tottuneet. Tosin itsellämme oli kaikki tarvittavat hygieniatarvikkeet ym. mukana.

Televisiosta näkyi yksi kanava kunnolla muut olivat lähes lumisadetta. Itse hotellialue oli ihan ok.

Iltaruokailuun mennessämme tutustuimme paikalliseen ruokailuun. Oikeastaan aivan tyypillinen hotellin ruokailu, kalaruokaakin oli jopa kolmea eri lajia. Puutteena voitaisiin pitää ainoastaan sitä että hedelmäpuoli muodostua appelsiinin, banaanin, vesimelonin ja omenan valikoimasta. Lisäksi oli purkista kaadettua sekahedelmä sekoitus. Ei muuta, paitsi joskus hyvin harvoin oli vielä kiwi-hedelmiä.

Juotavana oli paikallista valko- puna- ja roseviiniä. Olutta (aika menettelevää) ja erilasia mehuja jotka melkoisella varmuudella olivat kuitenkin teollisesti valmistettuja, sokeroituja, ei hedelmistä puristettuja

Pe. Aurinko nousi kello seitsemän ja niin minäkin. Päivän ohjelmaa olin jo suunnitellut hyvissä ajoin joten ei tarvinnut miettiä mitä tekisin. Vaimo jäi tutustumaan hotellialueeseen ja itselläni oli kalamiehenä omat suunnitelmani. Kalastuspaikkojen etsiminen alkoi. Runsaan kolmen kilometrin päässä oli laituri jossa tiesin kalamiehiä oleskelevan. Sinne sekaan sitten ilmaannuin ja kokeilin josko kotimaiset hyväksi havaitut pyyntivälineet kelpaisivat näille hieman eksoottisimmille kaloille. Eivät muuten kelvanneet, mutta sainpa arvokasta tietoa huomista päivää varten. Palasin hotelliin ja tutustuimme sitten vaimon kanssa hieman hotellin ympäristöönkin. Rannalla oli aurinkotuoleja aivan mahtava määrä. Tuuli, joka muuten oli jokaisena päivänä luokkaa 10 m.sek. hieman nosti hiekkaa maasta joten sitä sitten oli ihollakin sekoittuneena aurinkorasvaan.

La. Aamiaisen jälkeen reppu selkään ja takaisin laiturille jossa oli jälleen jo paikallisia ongella. Ongintamuotona oli ainoastaan pohja-onginta. Syöttinä käytettiin joko kalanpalaa tai katkaravun paloja. Annoinkin sitten naapurille joka onki pelkästään siimaa heittämällä toisen kalastussettini käyttöön ja vastaavasti hän antoi minulle kalanpaloja. Kaveri sai ylös lähes kymmenen kalaa oman saaliini vain muutamaan kalaan. Tuli sitten toinenkin paikallinen kalamies ja pyysi saada käyttää onkeani, annoinkin hänen kalastaa sillä toisella setillä ja itse nautin auringonpaisteesta ja välillä kokeilin onkimista oikeastaan aika huonolla tuloksella.

Tietenkin sitten porukkaa kerääntyi siihen huomattavasti enemmän ja paikalle ilmaantui myöskin koulupoikia jotka jotakin yrittivät minulle selittää. En oikein ymmärtänyt mitä pojat tahtoivat kunnes eräs vanhempi mies selvitti että pojat tahtoisivat saada ongenkoukkuja joita näkyi kalastusrasiassani. Sainkin niitä jakaa sitten melkein urakalla kun aina oli jokin käsi niitä pyytämässä. Onneksi olin varautunut moiseen ja sainkin niitä koukkuja sitten jaetuksi kaikille pyytäville. Annoin vielä jokaiselle painojakin käytettäväksi. Kyllä olimme sitten sekä minä että pojatkin varmaan tyytyväisiä ja nyt meitä kalamiehiä olikin laiturilla aikamoinen määrä.

Kalat olivat aivan kuin pasurin ja ahvenen sekoituksia, tosin tuli sieltä itselleni yksi aivan punainenkin pikkukala.

Su Aamulla lähtö kokopäiväiseen merireissuun jonka yhteydessä oli mahdollisuus myös kalastukseen tai snorklaukseen/uimiseen. Itselläni ei ollut vaikeuksia valita mitä tekisin. Veneen ankkuroitua kalastusvälineet veteen ja syötiksi kalanpaloja. Kuvassa jonka liitän oheen näkyy tyypillinen kala joita etupäässä laiturilla ja tämäntapaisella merimatkalla saadaan. Kun kyllästyin näiden pikkukalojen pyytämiseen kokeilin myös hieman järeämmällä kalustolla. Kuhan jiggaamiseen tarkoitetuilla jigeillä ei ollut menekkiä ja samoin mustekalauistimetkaan eivät saaneet täkäläisiä kaloja houkuteltua. Muuten reissu oli aivan onnistunut. Mukana oli ihmisiä viidestä eri kansalaisuudesta ja opaskin oli englantia puhuva erittäin mukava ja huumorintajuinen nuori Italialainen nainen. Kaloja tosin narrasi lähinnä laivan henkilökunta ja minä. Suosittelen ko reissua ja nimenomaan tämä opas sai täyden kympin arvosanakseen minulta ja uskoakseni kaikilata muiltakin paikalla olleilta.

Ma. Aamulla pikainen käynti laiturilla. Syöttikalojen puutteessa kokeilin jälleen kotimaisia pyydyksiä. Pienet jigit ja lipat eivät taaskaan olleet mitään kalojen mieliruokaa joten sainkin niitä sitten uittaa kirkkaassa vedessä ilman kalojen häirintää. Tulipa jälleen poikiakin sinne ja lainasin heille kalapakkini ja molemmat kalastussettini. Pojatkin tahtoivat kokeilla hieman uistimia ja he ottivatkin pakista kokeeksi Par:n tekemän vaapun ja toiseen settiin El Samun Nipsun.

Itse keskityin saamaan itselleni seuraavaksi päiväksi kalastusreissua paikallisten kalastajien kanssa.
Emme tosin oikein ymmärtäneet toisiamme mutta viereeni istui mies joka ilmoitti omistavansa pienen veneen jolla voitaisiin huomenna mennä merelle. Kertoi että ei tahtoisi maksua kuin bensan kulutuksesta ja vastaavasti hän saisi kaiken mahdollisesti saamamme kalat myydäkseen ne sitten eteenpäin. Hieman arvelutti kun olisi sitten pitänyt maksaa bensoista hieman etukäteen. Tosin bensat eivät maksaisi kuin noin 20 Euroa joten ei tuo summa ainakaan konkurssiin veisi. Sanoinkin sitten että maksan puolet nyt ja loput sitten huomenna. Kävelessäni hotelliin takaisin oli kyllä sellainen tunne että taidanpa olla kymppiä köyhempi, mutta huomenna nähdään. Vaimo oli kävellyt lähikaupunkiin ja tutustunut sen tarjontaan. Pieniä liikkeitä ja ruokapaikkoja oli todella paljon. Hintataso tosin oli lähes kotimaista luokkaa.

Ti Aamulla jälleen laiturille. Emäntäkin jo vihdoin sanoi että meinaako herra lainkaan uima-allasalueelle tutustua. Sanoinkin että kyllä siellä varmaan vielä ehtii olemaan kunhan nämä tärkeimmät asiat saa ensin järjestymään. Rannalla ei, yllätys, yllätys eilistä miestä näkynytkään. Nou hätä, siinä sitten hetken jälleen istuin ja ajattelin että kyllä sinne merelle oikeastaan pitäisi päästä joten.. marssein tilaamaan elämäni ensimmäisen syvämerenkalastusreissun. Hintaa oli aivan riittävästi kun hintahaarukka oli 90 – 150 € vain neljän tunnin reissusta. No kaikkea varmaan täytyy elämässään kokeilla joten tilasin ko reissun torstai päiväksi.

Toimistossa oli ruotsinkielentaitoinen mies joten kommunikointi oli hieman helpompaa. Samoin sain tietää että käyttämäni ongenkoukut olivat aivan liian isoja kun oikea koko olisi lähinnä salakoille tarkoitettu koukkukoko. Tosiaankin näillä kaloilla oli suu aika pienenkokoinen. Lähdimme sitten ko miehen kanssa yhdessä laiturille ongelle ja mukaansa hän otti pakastimesta muutaman kalan joista saimme kunnon syöttejä.

Itse heittelin toista pohja-onkisettiä ja tämä tummaihoinen kaverini heitteli toista settiä. Saipa kaveri jonkin isomman kalan käymään syöttiinsä. Olikin aika riskin tuntuinen eikä meinannut tulla lainkaan vedestä ylös. Eikä sitten tullutkaan kun veti itsensä laiturin tukijalkojen sekään ja sinne jäi sitten uiskentelemaan ja kaveri sai vetää lopuksi poikkimenneen siimanlopun kelalle.

Kaverini lähti jonnekin asioilleen ja istuin siinä sitten yksin kun yllättäen eilinen veneenomistama kalastaja saapui paikalle. Selvitti että oli tullut jotakin ongelmia mutta jos tahtoisin niin tunnin päästä voitaisiin lähteä merelle. Tosin olisi vielä tarvinnut hieman lisää rahaa etukäteen bensaa varten. Samalla tämä ruotsinkielinen kaverini saapui paikalle ja sitten alkoikin paikalliseen tyyliin sopiva ”keskustelu”

Ei sillä mitään venettä ole ja edellisetkin rahat se on jo saanut menemään kurkusta alas. Itse en tietenkään ymmärtänyt mitä he sitten keskustelivat mutta melkein voisin lyödä vetoa että kaikki sanat eivät olisi sopineet edes paikallisten lapsien kuultavaksi. Kyllä siinä sitten kädet kävivät ja ”keskustelu” kuului varmaan kilometrin päähän. Näytti jo hetken että siitä siunaantuisi oikein käsirysy mutta sitten ”kelmi” poistui aika liukkaasti takavasemmalle. Istuin vielä hetken ja poistuin sitten hotelliin. Ruokailusta ei ole mitään suurempaa huomauttamista, tosin kahvi ei ollut oikein suomalaiseen makuun mutta se ei nyt mikään ihmeempi asia ollutkaa, näinhän se on jokapuolella aina ollut. Kävimme myöskin tutustumassa drinkkibaariin joita oli jokapuolella hotellia. Hämmästyin kun ko juomat olivatkin kansainvälisiä merkkejä, ei paikallisia. Esim. rommi oli bacardia ym... ,

Ke Vaimon kanssa koko päivän saaren pääkaupungissa kiertelemässä kahdestaan. Jokainen hiemankin vanhempi mies tietää kuinka ”hauskaa” on kierrellä naispuolisen kanssa vaatekaupoissa. Saaren ”pääkaupungissa” Palmerasissa oli valikoima huomattavasti pienempi kuin lähikaupungissamme Santa Mariassa. Taksi maksoi 10 € per suunta. Hämmästyttävää oli kauppaliikkeiden ”mainonta”. Useasta kaupasta ei edes ollut ulkopuolella mitään mainintaan vaan oli kuin olisi kurkistanut jonkun yksityiseen huoneistoon.

No siihen se lähes koko päivä menikin ja iltapäivällä sitten kävin katsomassa minkämoinen tuo uima-allas oikein oli. Ihan mukava paikka, lapsille eriytettynä oma allasalue, rantatuolejakin löytyi tosin suurin osa oli sielläkin ”varattuna” vaikka paikalla olikin oikein kylttejä joissa moinen menettely kiellettiin.

To Kapteeni jyräytti kaksi 150 hv sisäperämoottoria käymään ja suuri valkoinen kalastusvene suuntasi ulkomerelle. Mukana oli Tanskalainen nuoripari, yksi minun ikäiseni Ranskalainen ja minä. Kaksi apupoikaa laittoi vetouistimet vetoon. Osa oli kuin isoja Rapalan uistimia ja osa oli mustekalajäljitelmiä. Mustekalajäljitelmät pomppivat aivan pinnan tuntumassa. Istuin perässä olevalla kääntyvällä tuolilla pidellen kädessäni ainakin viisi kiloa painavaa isoa Shimanon merikelaa joka oli jäykässä tonnikalavavassa. Aluksi ajattelin että koko helahoito varmaan lähteen räpylöistä jos hieman isompi kala siihen syöttiin tarttuu. Mutta keloissa olikin vielä varmistusnaru jolla kela oli ankkuroitu telineeseen ja eo tilanteessa estäisi moisen. Siimana oli plus millin luokkaa olevaa monofiilisiimaa ja tapsina jotakin teräsvaijerilta vaikuttavaa.

Sitten vapa suorastaan tempaistiin käsistäni ja näin olisi varmaan tapahtunutkin jollei vapa olisi ollut telineessä. Kelalta häipyi hurjaa vauhtia ainakin parisataa metriä siimaa ja jossakin kaukana näkyi kuinka iso sinimarliini hyppäsi komean loikan. Sitten hurjaa vauhtia kala lähti vetämään siimaa oikealla josta onneksi jo apumiehet olivat kelanneet toiset uistimet pois tieltä. Kapteeni oli pysäyttänyt aluksen ja sitten vasta oikea taistelu alkoi. Olin saanut pumpatuksi kalaa noin sata metriä lähemmäksi kun se jälleen päätti syöksyä ulkomerelle. Kelan räikkä huusi jatkuvasti ja rupesinkin jo ajattelemaan että varmaan siima loppuu tätä menoa. Kela vain jatkoi pärisemistään kunnes........heräsin. Olin laittanut kellon soittamaan aamuaikaiseen jotta en olisi nukkunut liian myöhäiseen kun auto aamulla tuli minua hakemaan.

Nyt sitten tämä reissu olikin täyttä totta eikä mitään unensekaista unelmointia. Istuin valkoisen veneen takapenkillä ja pumppasin kalaa veneeseen. Tunne oli kuin olisin vetänyt vavalla jätesäkkiä joka hieman pyristeli. Puoli minuuttia aiemmin oli apumies vapavyö apunaan tartuttanut kalan jota nyt sitten yritin saada veneeseen. Vastaisku, jonka apumies teki olisi varmaan normaalista kalasta jättänyt vain pään ja ruodot jäljelle, niin voimakas tuo vastaisku oli. Kymmenisen minuuttia myöhemmin kala oli valmis koukattavaksi. Jos ihan rehellisiä ollaan niin ko kala ja erityisesti sen taisteluhalu oli minulle pettymys.


Jatkoimme vielä ajoa ja saimme nähtäväksemme delfiinin joka kisaili laivamme kanssa. Itse mietein mitähän ne syövät kun en ole kuullut että ne uistimeen tarttuisivat vaikka aivan uistimien ohitse uivat. Samoin parvi lentokaloja kävi meille näyttäytymässä. ”Lentävät” muuten hämmästyttävän pitkiä matkoja aivan vedenpinnan yläpuolella. Uskoisin että tuollaisen viitisenkymmentä metriä nuo pisimmät loikat olisivat. Veneeseemme tuli vielä toinenkin wahoo mutta sitten syönti hiljeni ja loppuajan saimme vain istua ja nauttia auringonpaisteista meri-ilmasta.

Rannassa sitten perinteiset pönötuskuvat ja kala perattavaksi. Pituutta ei mitattu mutta jos olisin jaksanut sen nostaa kokonaan ilmaan niin ei se paljoa minua lyhyempi olisi. Painoakaan en siinä hässäkässä huomannut kysyä mutta jälkeenpäin laiturilla paikallisilta kysyessäni sanoivat sen painavan 15 kiloa joka ainakin itselleni tuntuu aikalailla kevyemmältä. Olisin luullut sille painoksi ainakin 20 kiloa mutta kun ei niin ei.

ps. myöhemmin laiturilla ollessani ko vene tuli kaksi kertaa takaisin ilman että olisi yhtään kalaa tullut. Maksaa 150 € ja saa istua veneessä neljä tuntia. Ei taida tämäkään kalastusmuoto ihan tervejärkisten hommaa olla.

Pe Hieman omatuntoani rauhoitellen vietein laatuaikaa vaimon kanssa allasalueella ja ostoksilla lähikaupungissa.

La Aamulla laiturille. Muutaman kalan jälkeen ( syöttinä hotellin aamupalasta mukaan tarttunut mustekalan lonkero ja Amerikan pekonia) Sovein paikallisten kalamiesten kanssa (ruotsinkielisen kaverini opastuksella) iltakalastuksesta. Paikkana olisi jälleen laituri mutta mahdollisuus isojakin kaloja saada olisi huomattavasti parempi kuin päivällä. Siispä taskulamppu mukaan reppuun ja nyt sitten koukkukoko saikin olla isompaa kokoa. Itse otin mukaan kuhanjigejä joihin sitten isohkoja kalanpaloja saisi kiinnitettyä.

Laiturin päässä ei ollut minkäänlaista valaistusta joten koko homma onnistui vain taskulamppujen valossa. Nyt oli mukana kalastamassa muutama oikea kalamieskin. Heillä oli vapoja joiden kärjessä oli valo josta näkyi sitten pimeässäkin mahdollinen tärppi. Tosin sekään ei ko kalamiehiä auttanut vaan parhaan saaliin sai pikkupoika joka heitti painolla varustettua koukkua ilman vapaa tai kelaa. Saaliiksi hän sai noin kolmekiloisen hain? näköisen kalan. Kyllä harmittaa kun kamera jäi hotelliin ja näin ollen ei yhtään kuvaa tästä reissusta. Hauskaa siellä oli kun tuntui että toiset olivat vain tulleet viettämään aikaansa ja kalastus oli ikäänkuin sivuseikka.

Aikaa siellä sai kyllä kulumaan ja vaimo hieman jo oli otsa kurtussa kun puoli kahdeltatoista yöllä palasin. Minun piti alun perin tulla jo kymmenen aikaan mutta kun aika tuntui menevän kuin siivillä niin..... Sanoi vielä että oli tuntunut kuin olisi ollut ”vieras piru väärässä helvetissä”, kun ei ollut ketään kenestä olisi illalla edes juttuseuraa saanut.

Su Koska kyseessä ei ollut kalastusmatka, vaikka vaimo moista jo epäilikin, niin koko päivä menikin sitten rannalla. Komeat olivat mainingit missä uida ja vesi oikein suolaista.

Ma. Vaimo lähti kiertämään saarta opastetulle reissulle ja minä.....juu kyllä, laiturille. Naputtelin sitten ostamaani käännöskoneeseen portugaliksi sana kerrallaan muutaman lauseen jolla yritin sitten päästä paikallisten kalastajien mukaan merelle. Tuli siihen jälleen tämä ruotsinkielinen ja sanoinkin hänelle että pyrkii juttelemaan noiden aivan tavallisten kalastajien kanssa kun en mitään muuta kaipaisi kun vain edes katsomaan paikallista kalastusta. Tuli takaisin ja sanoi että yksi tuttu? kalamies ottaisi minut mukaansa mutta tahtoi siitä 70 €. Sanoin että en todellakaan ajatellut moista summaa maksaa jolloin hän mene uudelleeen kysymään. Nyt olisi hinta laskenut 40 € mutta en suostunut.

Sanoin että en ymmärrä mikä ihme siinä sitten moisen summan maksaisi kun ajatellaan että siellä rannalla oli katamaari vene jolla olisi päässyt 50 € maksavalle jiggausreissulle. Itselleni jäi hieman arveluttamaan josko tämä kaverini sitten olisikin yrittänyt rahastaa minua ja sopinut aivan jotain muuta kalastajan kanssa. Mene ja tiedä, mutta omituiselta tuntuu kun ajatellaan että esim. hotellin siivoojan kuukausipalkka on 200 € ja tuskin kalastajatkaan mitään useita satoja tienaisi.

Itse en suoraan päässyt kalastajien kanssa keskusteluun kun ne toivat saaliinsa niin siellä oli mahdoton tungos ja kamala hälinä joten ei siihen sekaan mahtunut. Kalastajienkin kalat perattiin aina siellä laiturilla joten voitte uskoa että aika hälinä ja puheensorina siellä oli.

Iltapäivällä tulimme lähes samoihin aikoihin hotelliin ja vaimo kertoi matkastaan. Oli ollut ihan mielenkiintoinen reissu jeepillä joka oli noussut aivan mahdottoman tuntuisia hiekkarinteitä ylös ja alas. Opas ( ainoa suomenkielinen opastettu reissu ) oli selvitellyt saaren historiaa ja eri paikkoja. Suolaisessa lammikossa uinti oli ollut erikoinen kokemus. Suolapitoisuus oli sitä luokkaa että pinnan alle ei edes olisi kunnolla päässytkään. Kengät olisivat sitten pakolliset ottaa jalkoihin tänne uimareissuun sillä pohjasta tulevat suolakiteet ovat todella teräviä.

Ti ja Ke sitten vaimon kanssa hotellialueella ”laatuaikaa” viettämässä. To olisi pitänyt lento lähteä päivällä mutta lento 16 tuntia myöhässä.

Hotellia voisi kyllä suositella ainakin lapsiperheille joita siellä aika paljon näkyikin. Lapsille oli ohjattua ohjelmaa ja jopa oma diskokin. Valtaosa turisteista oli eläkeläisiä joita siellä oli varmaan noin 70% koko vierasmäärästä. Tuollaiset 20 ikäiset loistivat poissaolollaan ja samoin 40 – 50 vuotiaat. Hotellissa oli mahdoton määrä kaikenlasta ohjattua ohjelmaa pitkin päivää alkaen aamujumpasta vesijumpasta tikanheittoon jalkapalloon ilmakivääriammuntaan ja paljon muuta. Vetäjinä erittäin huumorintajuiset ja muutenkin loistavat vetäjät. Samoin alla-alueen henkilökunta aina baarimikkoja myöden saivat täydet pisteet, todella loistavaa henkilökuntaa.

Itse hotelli oli hieman nuupahtanut ja missään tapauksessa ei olisi ansainnut edes neljää tähteä. Mitään kovinkaan suurta ongelmaa ei ollut vaan kaikkea pientä kuten sammuneita lamppuja, hieman viemärille haiskahtavaa huoneistoa rikkinäisiä televisiota ym. Kaikkea pientä jotka eivät tosin kenenkään lomaa pilaa, mutta 4 tähteä.....

Lähtö myöhästyi 16 tuntia. Sattuuhan sitä mutta... tieto tuosta saatiin vasta kun lähtöaika oli jo mennyt umpeen ja silloinkin ensin siirrettiin aikaa vain kuudella tunnilla joka sitten myöhemmin taas muutettiin. Halukkaat pääsivät takaisin huoneistoon ja sieltä sitten uudelleen odottamaan vain kuullakseen että lento on jälleen myöhässä. On-line palvelu jota matkatoimisto Finnmatkat mainostavat toimivan ympäri vuorokauden ei toiminut koska DNA -liittymä ei toimi ko saarella vaan kännykkä oli pimeänä koko ajan.

Tässä on nyt etupäässä kalmiehen juttu omasta näkökulmastaan varsinaiset turistivinkit varmaan löytyvät helpommin matkaoppaista.
Otsikko: Vs: Ranta- ja syvänmerenkalastusta Kap verdellä.
Kirjoitti: Obispo - 18.05.10 - klo:04:01
Noh, paasit sentaan merelle... Wahoon kanssa on melkein aina sama juttu, yksi, maksimissaan 300m syoksy ja sitten sen voi vetaa veneeseen, ellei se paatin vieressa paase singahtamaan. Ikava toi kielimuuri paikallisten kanssa laiturilla, siella kuulee yleensa hyvia tarinoita ja ne paranee kun rommipullo tyhjenee.