Joo, koukkujen ei kyllä tulis oieta, mutta kyllähän noita uistinrenkaita saa ihan samanlaisilla "vetolujuuksilla" kuin siimaakin, eli halutessaan voi vermeet mitoittaa niin, että pohjaan jää pelkkä koukku ja rengas. Tai pelkkä koukkukin, koska tuossa erästä saksalaista kataloogia selaltessani osui silmään sellainen keksintö, että uistinrenkaan kun kiskot suoraksi, niin se pamahtaa heti jousen lailla takaisin alkuperäiseen asentoonsa. Miten se käytännössä mahtaa toimia, sitä en osaa sanoa. Omalta osaltani jäi kyllä moiset ihmerenkaat sinne kaupan virtuaalihyllylle...
Noita siima-ansoja on itsellekkin sattunut vastaan aika useastikkin. Monet pilkit ja kumimadot on tuolta jäämeren pohjasta tullut omaan pakkiin talletettua. Toivottavasti ei joku kerta tule vielä se huono-onninen kalamieskin sen siiman mukana pintaan...
Toinen varsin epämukava yllätys oli tuolla Andörjan edustalla, kun sumussa ja nousevassa tuulessa oltiin tulossa kohti kotisatamaa pysähtyi vene yhtäkkiä kuin tervaan olisi ajanut. No, ensimmäisenä tuli tietysti mieleen, että bensa loppu, hienoa, mutta jotenkin pysähtyminen kävi vähän turhan nopeasti. Ei muuta kun kone seis, ja kurkkaamaan propellin puolelle, niin sieltähän löytyi noin kilometrin verran lohialtaan kiinnitysköyttä. Sellaista sinistä, kelluvaa ja melko paksua tavaraa oli sitten kiertynyt oikeen porvoon mitalla potkurin ympärille. Ja tosiaan tuulikin kokoajan yltyi ja sumu sakeni, niin tuli hieman kiire sitä irroitella. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin...