Kirjoittaja Aihe: Lofootit 2017  (Luettu 1094 kertaa)

Poissa Mkiko

  • Norjan merikalastuksesta kiinnostunut
  • Viestejä: 6
Lofootit 2017
« : 21.02.18 - klo:07:20 »
Yleisesti foorumia ja keskusteluita piristämään.

15. - 30.7.2017 tein reissun Lofooteille. Kaveria en mukaani saanut joten Suomeen jäivät sukelluskamppeet, suuri osa kiipeilykamppeista ja veneestä kalastamiseen käytettävät romppeet. Oli aika keskittyä rannalta kalastukseen ja oikein urakalla, näin ainakin mielessän suunnittelin.

Reissu Lofooteille ei ollut ensimmäinen laatuaan, on siellä tullut käytyä lähemmäs kymmenen kertaa joten monet paikat olivat ennalta tuttuja. Ajelin tutulle paikalle, Reinen kylästä jokusen kilometriä pohjoiseen ja laitoin auton parkkiin. Sitten käytin tunteja tavaroiden kanteluun autolta leiri- ja kalastuspaikalle sekä leirin perustamiseen. Telttapaikan löytäminen rantakallioilta osoittautui hankalaksi joten piti soveltaa. Mahdollisimman tasainen paikka, kiviä, ajopuun kappaleita ja sammalta niin pienelle teltalle sai kyhättyä paikan, missä juuri ja juuri pystyi nukkumaan. Piti tietenkin myös rakentaa keitto- ja hengailukatos laavukankaasta sekä kantaa paikalle kaljaa, ruokaa, grilli, savustuslaatikko, briketit, sytytysneste, retkituoli, haavi, 3kpl virveleitä, muut kalastustarvikkeet ja kaikki muu pikkusälä.

Ja millainen paikka tämä kalastuspaikka sitten oli. Bongasimme paikan 2011 kun olimme ajelemassa jo kohti Suomea, oli tyyntä ja pienen niemekkeen nokassa, aivan rantakallioissa oli kiinni suunnaton makrilliparvi, minkä perässä juoksimme virvelit kourassa rantaan nappaamaan vielä matkaeväskalat. Makrillia tuli omiksi tarpeiksi parilla heitolla, mutta huomasimme myös, että rantakallio vietti pystysuoraan kohti pohjaa ja kallion edustalla, muutaman kymmenen metrin päässä vettä oli jo n. 30m. Ei meillä niin kiire kotiin ollutkaan joten haimme järeämmät kamppeet autosta ja päätimme kokeilla pohjaongintaa. Saatiin ylös nopeasti parin kilon keiloja, molvia, turskia ja yksi merikissakin sekä jotain pieniä kampeloita. Paikalla tuli myös useita hyvin raskaita tärppejä, ei nopeita ja rajuja vaan sellaisia kuin siiman päässä olisi ollut liikkeelle lähtevä juna, ei antanut pintaa kohti senttiäkään, mutta veti selvästi. Nämä isojen kohtaamiset päättyivät siimojen katkeamisiin, mutta paikka säilyi mielessä.

Myöhemmin paikalla on tullut käytyä usein ja vuosien saatossa siitä nostettu rannalle mm. 10kg turska, 8kg merikissa ja 2,5kg lohi. Miekkavalaita oon nähnyt paikalta kolmesti, lahtivalaita useasti, hylkeitä ja saukkoja jokusen kerran, myös ihan rannassa. Ihan kelpo paikka, ilta-aurinko ei vaan paikalle paista.

Noh, saatuani leirin rakenneltua aloin kalahommiin. Käytössä oli 198cm vapa ja 2500 -sarjan avokela syötti- ja ruokakalojen saamiseksi, ja aika paljon tuli viskottua myös ihan ajankuluksi.
Sitten oli kaksi 6000 - sarjan avokelaa, niihin 3,6m ja 4,2m vavat pohjaongintahommiin, siimana keltaista PowerPro:n 0,28mm kuitusiimaa, heittopainoina n.220g lyijymollukat, koukkuina eri kokoisia yksihaarakoukkua ja kolmihaarakoukkuja. Syöttinä käytin erikokoisia paloja makrillia sekä kokonaisia pieniä seitä. Syöttikalojen saanti ei tuottanut vaikeuksia. Ensimmäisellä heitolla sain terhakan makrillin syöttikalaksi ja toisella heitolla toisen samanmoisen savustuslaatikkoon. Viskoin pohjaonkiviritykset mereen niin pitkälle kuin jaksoin, laitoin vavat nojaamaan kallion koloihin tunkemiini "vapatelineisiin", kelasin siiman kireälle, istahdin retkituoliin, avasin kaljan, katselin maisemia ja sitten vain odottelin kunnon tärppiä.

Viisi päivää odottelin. Lahtivalaita näin useamman, hyljekin kävi kääntymässä, meriharakat huusivat, aurinko paistoi, vettä satoi kerran, jopa puoli tuntia, kotka kierteli taivaalla. Söin päivittäin savustettua makrillia ja mietin miksi pohjaongella saa poikkeuksellisen huonosti kalaa. Jos totta puhutaan niin tulihan sitä kalaa viiden päivän aikana: jokunen kilon painoinen molva, melkein 2kg turska, ehkä kilon painoinen kolja, puolen kilon merikissa ja teelautasen kokoisia kampeloita. Jossain vaiheessa luovuin hetkeksi isojen kalojen tavoittelusta kun niitä ei kuulunut ja päätin, että kalastetaan mahdollisimman monta lajia eli pienet syötit ja pienet koukut. Ei tullut montaa lajia siltikään. Päätin lähteä vaeltamaan, käydä vuoren huipulla ja ottaa sen jölkeen mökin pariksi yöksi.
Vaellus meni hyvin, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kolme päivää, kävin tavoittelemani vuoren huipulla ja onnistuin polttamaan nahkani. Mökki oli reilun viikon rytyämisen jälkeen enemmän kuin mukava.

Mökistä lähtiessäni ajattelin, että ajan suoraan Henningsværin tienoolle, kalastelen rannoilta makrilleja ruokakaloiksi ja kiipeilen vähän, sen mitä yksin ilman köysiä uskaltaa. Noh, ajomatkalla mietin, että jos sitä vielä kokeilisi vähän aikaa pohjaongintaa siinä tutussa paikassa, kun nyt sääkin on suotuisa. Pelkät kalastuskamppeet matkaan ja kalliolle, retkituolikin sai jäädä autoon. Ekalla heitolla iski taas totutusti makrilli, mutta tuntui olevan erikoisen vahva taistelija. Makrilli painoikin 1,2kg joten henkilökohtainen makrilliennätys parani 300 grammalla ja heti oli parempi mieli. Leikkasin makrillin pyrstöstä 15cm palan, kiinnitin siihen kaksi tukevaa kolmihaarakoukkua ja vedin koukut vielä pienillä nippusiteillä kiinni makrilliin. Heitin koko komeuden niin pitkälle kuin suinkin sain ja annoin upota pohjaan, minkä jälkeen aloin kiristämään siimaa. Mitäs helvettiä, jo siimaa kiristäessä tuntui, että joku mutustelee makrillia. Annoin olla hetken ja ajattelin, että annan otuksen syödä rauhassa ja teen vastaiskun sitten kun joku lähtee vetämään. No vapa taipuikin ihan kunnolla ja tein vastaiskun, minkä jälkeen tunsin, että nyt siiman päässä on joku isompi. Raskaalta tuntui, mutta sen suurempia syöksyjä vedessä ei otettu, se vain nousi tasaisesti kohti pintaa. Ja sitten se oli pinnassa, ruijanpallas, eikä ihan pieni jos ei jättisuurikaan. Mietin, että mitenhän ihmeessä saan sen yksin ylös merestä. Nostokoukku oli autossa, mutta se olisi ollut varmaan liian lyhyt ja operointi jyrkällä rantakalliolla tuon kokoisen kalan kanssa ei houkutellut. Pidin kalaa pinnassa ja mietin mitä tehdä. Muistin, että jonkun matkan päässä oikealla on suht vaakatasossa oleva kohta kalliossa ja siitä voisi tällä vedenkorkeudella ja aallokolla saada kalan ylös. Lähdin uittamaan pallasta rannan myötäisesti, 3,6m vapa toimi tässä hommassa hyvin, siiman sai ohjattua kauas kalliosta. Noin 15m pallasta uitettuani se päätti sukeltaa pohjaan. Jarru oli valmiiksi niin tiukalla kun sen sai, mutta kala veti yhtä soittoa pohjaan. Pumppasin sen takaisin pintaan ja jatkoin uittamista. Reilun 50m uittamisen jälkeen sain kalan kalliossa olevan luiskan edustalle ja yritin uittaa ja vetää sitä aaltojen myötäisesti kuiville. Eihän siitä mitään tullut, pallas tuli vetämällä ja aallon avulla luiskalle, mutta valui aallon mukana takaisin mereen. Tässä vaiheessa 3,6m vapa ei ollutkaan enää niin kovin kätevä kapistus. Ohjasin kalaa vavalla ja menin kallioluiskan yläpäähän, mahdollisimman hyvään paikkaan. Sitten oli hieman arpomista ja aaltojen lukua, minkä jälkeen sopivalla hetkellä hylkäsin virvelin, tartuin siimaan, vedin siimasta kalan luiskalle ja samalla vedolla kiduskannen takaa avittaen kala ns. väliasemaan, josta kala olisi halutessa päässyt vielä sätkimällä takaisin mereen. Katkaisin siiman äkkiä ja nostin kalan kalliolle, missä totesin, että perukesiima meni kalan nieluun eikä syötistä tai koukuista näkynyt mitään joten kala päätyisi ruoaksi.

Painoa pallaksella oli 17,8kg ja pituutta n.115 cm. Filettä tuli 10kg ja siitä saivat osansa ruotsalaiset ja saksalaiset turistit, itse tyydyin syömään seuraavien kahden päivän aikana vain n. 2,5kg. Savustettuna ei ollut kovinkaan kummoista, paneroituna maistui kyllä. Loppureissun aikana tuli vielä pohjaongittua useassakin paikassa, mutta mainittavaa saalista ei tullut.