Kirjoittaja Aihe: Titran 2011  (Luettu 4885 kertaa)

Poissa Antsu

  • Norjankävijä
  • *
  • Viestejä: 73
Titran 2011
« : 08.01.12 - klo:15:47 »
Kaveri soitteli keväällä ja kertoi suunnitelmasta lähteä elokuussa Titranille kalaan. En ollut paikasta kuullutkaan, mutta Norja ja kalastus kuulostivat mukavalta yhdistelmältä. Paikka oli tunnettu monipuolisista kalalajeistaan ja suurista molvista ja seistä. Suurimmat alueelta pyydystetyt molvat ovat melkein nelikymmenkiloisia morköjä.

Titran on kylä Froyan saarella, hieman Trondheimin yläpuolella ja niin pitkällä lännessä, kun maata riittää. Vanhan maailman viimeinen perukka meren sylissä. Matkaan lähti kuusi ukkoa. Kolme mantereelta asuntoautolla ja kolme Ahvenanmaalta henkilöautolla. Asuntoautomatkailijoiden aikataulu oli väljä. Matkaan lähdettiin jo keskiviikkoaamuna Naantalista lähtevällä lautalla. Tarkoituksena oli louhia torstaiksi Norjaan ja nukkua kunnon yöunet ennen perjantai-aamuna alkavaa kalastusta. Myös matkalla saattoi nukkua pehmolohi kainalossa, toisten ajaessa. ItseAhvenanmaan veijarien aikataulu oli tiukempi. Lähtö oli torstai-iltapäivällä ja lauttamatkan jälkeen luvassa oli +1000km öistä Ruotsia ja Norjaa ja sen jälkeen perjantaina kalaan. Keskinopeusvaatimus taisi olla +90km/h kyseisellä matkalla. Lopputulos oli kuitenkin, että kaverit olivat tuntia etuajassa perillä.

Majoituspaikka oli Titranin kylässä oleva vanha koulu, joka oli muutettu kalastajien majoituspaikaksi. Meillä oli varattuna huoneisto, jossa oli kolme makuuhuonetta ja olohuoneen ja keittiön yhdistelmä. Paikat olivat siistejä ja hyvässä kunnossa. Remontin yhteydessä oli vain unohtunut laittaa kattoon lamput, mutta asiaa oli muistettu korjailla seinä- ja irtovalaisimin. Eteensä siis näki.

Tämä oli henkilökohtaisesti ensimmäinen kalastusreissu Norjaan, jossa oli opas matkassa. Oppaana oli maineikkaan Frederic Kullinin appiukko Svein Viggo. Hän osoittautui varsin miellyttäväksi ja vetensä tuntevaksi mieheksi. Vene nimeltään MS Titran (http://www.ms-titran.no/) ja sillä kyllä kelpasi merellä liikkua. Ehkä hiukan vanhojen romujen siivousta ja hieman matalammat kaiteet, niin paatti olisi ollut täydellinen. Kuusi ihmistä mahtui nytkin hyvin kalastamaan ja siimasotkujen määrä pysyi kohtuullisena. Usein sotkut aiheutti kala.

Odotukset olivat korkealla, sillä juuri edellisellä viikolla oppaamme veneeseen oli noussut suuri pallas. Meille oli varattu kolme 10h kalastuspäivää. Tarkoituksena oli yrittää suurta seitä/turskaa, molvaa ja erilaisia kalalajeja. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli paineiden purkua sein kalastuksella. Alku oli hankalaa. Kuusi äijää liotti kaikenlaista liikenevää, mutta mitään kunnon kalaa ei näyttänyt tulevan. Yritys oli intensiivistä ja alueen kovat kalajutut alkoivat jo hieman haaleta mielessä, kun Svein näytti mallia. Hän laski pilkin veteen, napsautti sormiaan ja saman tien kymmenen kilon sei hyppäsi kannelle. Tämä antoi meihin uskoa ja iltapäivän koittaessa kalaantulokin alkoi parantua. Veneeseen alkoi nousta kunnollisia kaloja. Ihan tarkkaan en muista, kuka mitäkin sai, mutta kymmenen kilon raja meni rikki useaan kertaan. Suurin kala taisi olla Markon, muistaakseni 17,5 kg sei. 10-14 kilon kaloja nousi useita. Pyyntivälineenä oli pilkki ja kumimatolitka tai kalajigi. Mieleen jäi, kun Svein pysähtyi ja kertoi kaikuluotaimen näkymästä: ”It is like a mountain of fish.” Kun parvi oli kohdalla, niin pyyksiä oli vaikea saada pikkukalojen läpi syvemmälle suurempien mötkäleiden sekaan. Erityisen hankalaa tämä oli kumimatojen kanssa. Usein kaloja roikkui kaikissa mahdollisisssa koukuissa ja ahneimmat vielä toistensa pyrstöissä. Välillä iso kala oli haukannut niitä oikein kunnolla. Opas kuitenkin suositteli, että tartuttaa yhden pienemmän sein ja laskee pyydön pohjaan sätkimään. Tällä ohjeella minäkin sain kaivettua kympin sein jo ekana päivänä. Ekan päivän päätteeksi suurimmat paineet oli siis purettu ja suuri osa kalamiehistä oli nostanut yli kympin kaloja ylös. Saaliina oli enimmäkseen seitä ja turskaa. Keilakaan ei meitä unohtanut ja siitä olimme tietysti hyvin onnellisia.

Seuraavana kalastuspäivänä vuorossa oli molvajahti. Menimme siis yli 150m veteen. Parhaimmillaan syvyyttä taisi olla 220-250m. Ilmeisesti ajankohta ei ollut suurten molvien pyynnille paras mahdollinen, mutta kyllä molva kuitenkin kotona oli. Kalaa alkoi nousta tasaisesti ja heti aamusta alkaen. Melkein kaikki saivat nättejä movia. Suurin luikero taisi olla Tomilla, noin 12 kg muistaakseni. Itse sain kolme vajaa kymmenenkiloista molvaa ja muut samanlaisia. Mikään kova urheilukala molva ei ole. Pohjasta tuleva pökertynyt mötikkä, mutta varsin jännän näköinen ja terävähampainen. Pyyntivälineenä oli erilaisia pohjaonkivirityksiä, joissa syöttinä seitä ja makrillia. Tapsisiima oli suojattu kumilla terävien hampaiden takia. Iltapäivällä kalastettiin seitä ja turskaa ja sitä tuli taas hyvin. Sain kaivettua pohjasta painon ja kevyen kalajigin yhdistelmällä 16kg turskan, oikean valtameren porsaan. Taisimme kalastaa myös valkoturskaa jossain vaiheessa. Sitä joka tapauksessa saatiin reissun aikana. Tunnelmat olivat illalla lennokkaat. Mikaa vaivasi kuitenkin kympin poissaolo. Kympin rikkominen ja Shimanon säätäminen osoittautuvat hieman hankaliksi ja siitä saatiin aika paljon huumoria irti.

Viimeisen kalastuspäivän missiona oli saada kasaan kunnon kalakeittoainekset. Tavoitteena oli tehdä Titranin versio Bouillabaisse –tyyppisestä keitosta, ainakin seitsemällä kalalajilla. Laskiskelimme, että sen pitäisi onnistua. Aamulla pyydystimme syöttikaloja ja saimme veneeseen seitä, makrillia ja sillin. Kolme lajia oli koossa. Suuntasimme puna-ahvenen pyyntiin syvälle ja saimme veneeseen puna-ahventa ja kahta erilaista haita. Erityisesti Tomi oli valtavan tyytyväinen haikaloista. Tomi ja muut saivat mustia haikaloja ja minä sain kaksi vaalean ruskeaa haita. Hait olivat pieneen kokoonsa nähden voimakkaita ja vihaisia. Veneeseen nousi myös lasikampela (josta olin kovin tyytyväinen), valkoturskaa, kummeliturska, lyyratuska, kolja, keilaa, molvaa, turskaa ja seitä. Jossain vaiheessa iltapäivällä halusin yrittää syöttikalalla kalastusta. Marko auttoi tekemään syöttivirityksestä todella asiallisen ja sillä tulikin melko nopeasti 6,5 kg kissakala. Olin tähän varsin tyytyväinen, koska kissa oli oppaan mukaan alueella harvinainen. Reissun lopussa Petri sai vielä 8 kg merikrotin, joka tuli syvyyksistä suu auki. Varsin arkaanisen näköinen pirulainen. Hieno saalis. Samalla minäkin sain syöttikalalla 11kg turskan ja Mika kympin rikki. Päivän päätteeksi meillä oli perkuupöydällä 15 erilaista kalalajia. Olisi ollut 16, mutta Kolja ei mahtunut samaan veneeseen Mikan kanssa. Hait eivät kuulemma olleet syömäkelpoisia, joten kalakeitossamme taisi olla 12-13 erilaista kalalajia ja kyllä se maistuikin. Parempaa en ole saanut. Mainio retki ja upeaa kalastusta.  Kolme aurinkoista päivää peräkkäin. Jokunen mojova tärppi, jotka jäivät kaivelemaan. Suosittelen.

« Viimeksi muokattu: 08.01.12 - klo:16:54 kirjoittanut Antsu »

Poissa jester burk II

  • Vakavampi harrastaja
  • *
  • Viestejä: 106
Vs: Titran 2011
« Vastaus #1 : 09.01.12 - klo:18:41 »
Frøyan vedet näköjään antavat yhä hyvin saalista. Meillä oli tapana v2000 - v2010 joka kesä viettää viikko Frøya Havfiskesenterissä Nord-Dyrøyalla. Paikka on suojainen verrattuna Titranin vesiin, mikä mahdollistaa kalastuksen huonommallakin säällä. Lisäksi Havfiskesenterin veneet ovat tilavia ja merikelpoisia. Suurkalojen lisäksi Frøya on lajibongarien paratiisi, mekin olemme onnistuneet saamaan päälle kaksikymmentä eri lajia reissuillamme.

Poissa Dartsmaster

  • Norjankävijä
  • *
  • Viestejä: 41
Vs: Titran 2011
« Vastaus #2 : 14.02.12 - klo:10:37 »
Hyvä, että porukoilla retket onnistuu ja tulee juttua uusista paikoista. Hyvin muutenkin koottu tarina ja kuvat kaupan päälle!