Kirjoittaja Aihe: Honningsvåg 2010  (Luettu 3196 kertaa)

Poissa Antsu

  • Norjankävijä
  • *
  • Viestejä: 73
Honningsvåg 2010
« : 27.05.10 - klo:01:07 »
Olimme viisi päivää kalassa Honningsvågissa, Nordkappin lähellä. Majoitus ja vene varattiin Nordkapp Campingista (http://www.nordkappcamping.no). Tavoitteena oli saada merikissaa ja isoa turskaa, jota kuulemamme mukaan pitäisi Kamoyn ja Skipsfjordin vuonoissa olla kevätaikaan runsaasti. Viime vuonna käväisin paikassa parin kalastuspäivän ajan ja runsas kissakalasaalis houkutteli tulemaan uudelleen. Myös paikan veneet olivat uudenkarheita ja mukavan merikelpoisia.

Lähdimme ajelemaan tiistai-iltana etelästä ja tavoitteena oli päästä Oulun kulmille yöksi. Matka-autona oli Heikin suuri telimatkailu-auto ”Louhi”. Sillä oli mukava louhia pitkiä kilometrejä. Oulussa poikettiin Kalakaveri –nimisessä kalastusvälineliikkeessä hankkimassa viimeisiä tarpeita. Siellä olikin hyvät valikoimat, mutta erityisesti Norjaan suunnattua välineistöä ei pahemmin ollut. Kalastusasua ja kelaa taas löytyi mukavasti. Kävimme vielä juomassa kahvit työpaikan aluetoimistolla ja jatkoimme matkaa.

Seuraava ”pakollinen pysähdys” löytyi Pellosta. Joppari –nimisessä pizzeriassa kannattaa tilata Jopparin erikoinen tuplaporonlihalla ja valkosipulilla. Se on Jääämerelle/mereltä louhijan peruselintarvike. Tankkasimme myös mojovan palopommin matkailuauton takaosaan, eli jokunen litra polttoainetta perämoottoriin… Matka jatkui valtakuntien rajamailla kiemurtelevan joen viertä kohti Enontekiötä ja Kautokeinoa.
Seuraava muistikuva on jääkiekko-ottelusta, joka herätti hankalan tilanteen. Kuljettaja louhi hyvässä ajopsykoosissa ja kissakalan kuvat silmissä kohti vuonoja samalla kuin Mika halusi kuulla Suomen peliä radiosta signaalin jatkuvasti heiketessä. Kun lähetys muuttui puuroksi, oli pakko pysähtyä jonnekin Kautokeinon ja Altan väliin viimeiselle rinteelle, johon jotain vielä kuului. Siinä sitten kökötettiin jääkiekkoa kuunnellen ja tulihan sieltä se voittokin!

Kirjoittajan muistikuva katkeaa Altaan, jossa vaihdettiin kuljettajaa ja louhija pääsi hetkeksi lepoon. Kuulemma öisessä auringonpaisteessa hohtavat tunturiylängöt olivat satumaista katseltavaa. Seuraava muistikuva onkin Porsangervuonon kainalosta, jossa mahtava aurinkoinen aamu kajasti Louhen ikkunoista sisälle. Ensimmäiseksi päästiin syömään Heikin tekemää mahdottoman hyvää reissumuonaa: muna-pekonimössöä. Se sisältää runsaasti kuullastettua sipulia, rauhallisesti paistettua pekonia, kuutioitua ja pekonin rasvaan imeytettyä ruisleipää sekä kananmunia. Mausteeksi sopii pieni määrä sitruunapippuria ja toimii! Suosittelen.
Jäämeren kimmellys sai taas ajopsykoosin oireilemaan ja Louhi lähti kiireen vilkkaa kohti Honningsvågia. Maisema ja keli olivat mahtavia ja kalastushalut valtavia. Porsangerinvuonolla meitä tervehti ryhmä pyöriäisiä. Pitkän tunnelisukelluksen ja siihen liittyvän itsensä kipeäksi maksamisen jälkeen aloimme olla perillä. Huolestuneena katsoimme, näkyikö vuokravenettämme satamassa ja olihan se siellä. 2007-mallinen NorYacht Willys, eli yli 6m pulpettivene 70hp Suzukin nelitahtikoneella. Erittäin siisti ja toimiva pakkaus.

Nordkapp Campingin leirintäalueella oli hiljaista, sillä sesonkiin oli vielä aikaa. Puhelinsoiton jälkeen saimmekin mökin avaimet ja sovittua veneen luovutuksesta. Kauheassa pallasvapinassa vene piti saada tietenkin heti, eikä suunnitellusti seuraavana päivänä. Lysti maksoi 1000nok, mutta se ei ole paljon kyseisestä paatista vuorokaudeksi.  Pieni pettymys oli se, että emme saaneet venesataman vieressä olevaa, edellisenä vuonna rakenettua huoneistoa vuokralle. Tosin emme olleet siitä maksaneetkaan, vaan vaatimattomammasta mökistä. Sopimus oli, että saisimme uuden huoneiston (on muuten hieno), ellei kukaan olisi varannut sitä viikoksi. No, arvata saattaa että siellä oli kalastajia. Saksalainen joukko kantoi juuri 11kg ruijanpallasta perattavaksi, kun menimme satamaan. Oli napannut pieneen kalajigiin.

No, parin tunnin syömisen ja säätämisen jälkeen pääsimme mekin vesille. Vene oli tankattuna ja pestynä odottamassa. Saimme kunnollisen perehdytyksen veneeseen (=harvinaista) ja vene sisälsi myös kuivaan pakattuja hätäraketteja, soihtuja ja merkkitulia hätätilannetta varten (=erittäin harvinaista). Tämän lisäksi veneessä oli seurantajärjestelmä, jonka avulla se pystytään tarvittaessa paikantamaan (=erittäin erittäin harvinaista) .Tämän lisäksi sovittiin siitä, että vuokraajalle lähetetään tekstiviesti jos poistutaan vuonosta avoimen meren matalikoille. (=fiksua). Kuittaus lähetettyyn tekstiviestiin tuli aina ja ystävällisesti. Tästä kaikesta jäi hyvä mieli ja vastuullinen vaikutelma. Veneen kunto oli muutenkin ”viimeisen päälle” . Satamassa ohjelmoimme karttaplotterin Suomen kielelle, haluttuihin asetuksiin ja tallensimme tärkeimpien paikkojen (mm. matalikot) koordinaatit valmiiksi. Teimme tämän varmuuden vuoksi myös mukana olleeseen Garminin MP-navigaattoriin. Sen avulla pääsisi ehkä satamaan takaisin, jos tulisi sumua ja veneen plotteriin ongelmia. Niitä ei kuitenkaan ollut.

Satamasta lähtemisen jälkeinen tunnelma oli sanalla sanoen Mahtava! Aurinko paistoi, tuuli oli vain pieni aavistus ja vene otti loivat mainingit rauhallisesti ja vakaasti. Kalasta oli hyvä aavistus ja mieliala korkealla. Ajoimmekin noin 14 merimailin matkan suoraan Sveetin matalikolle ja laskimme pyydöt alas. Minulla oli tietenkin tavoitteena merikissa, mutta muunkin oloisia kiiltoja ystävien silmissä näkyi. Noin minuutin jälkeen oli ensimmäinen kala kiinni. Se EI kuitenkaan ollut kissa, vaan pulska keila. Sai luvan ryhtyä syöttikalaksi kissapyydykseen. Keilaa saatiin muuten päivittäin kymmeniä, mutta ei otettu juurikaan. Tuntui kyllä vähän haaskaukselta kun ne poispäästämisen jälkeen kelluvat pallosuisina ja lokkien hakattavina. Kyllä me kokeilimme myös keilan (=merimade) nylkemistä. Toimii aivan samoin kuin kotoisenkin mateen nylkeminen. Soppaa siitäkin syntyy, kalana oikein maukas. Keila on erittäin kelju fileoitava erityisesti sitkeän nahkansa vuoksi.
No, ensimmäinen kissa saatiin kuitenkin hyvin nopeasti. Yhteensä niitä nousi ensimmäisen illan aikana yhdeksän kappaletta, joten pikku kalastuspyrähdystä matalikoille voinee pitää onnistuneena. Illalla oli hieman rutiinien opettelua, mutta kaikki meni aika nopeasti. Minä otin vastuulleni veneen pesemisen ja Mika/Heikki fileoivat ja vakuumipakkasivat fileet pakkaseen.

Seuraavat kalastuspäivät kuluivat siivillä. Aamun aloitimme aina terhakasti pekoni-munamössöllä ja veneeseen otimme evääksi kahvia, voileipiä, banaania ja lakritsia. Kalastuspäivät olivat 12-tuntisia ja veneelläkin tuli ajettua 140 litraa bensaa taivaan tuuliin. Ikimuistoista oli päätös käydä Nordkappissa veneellä. Jokainenhan nyt sinne ajelee moottoripyörällä tai istuskelee turistibussin kyydissä. Hieman jännittävämpi seikkailu on ajaa veneellä  ;) Mainingit ottavat vauhtia napajäätikön kulmalta asti ja sumuiset pilvet peittävät välillä jyrkänteen. Kannattaa muuten kokeilla merikissaa Nordkappin edestä =)

Reissun mukavimpia kalayllätyksiä olivat mojova ja erittäin herkullinen kampela sekä isosimppu. Olisi ollut mukava saada niitä isoja turskia, mutta ilmeisesti parvet olivat jo muualla. Suurin jäi hieman alle kymmeneen kiloon ja se on vielä aika pieni kala ottaen huomioon vesien potentiaalin. Merikissoja nousi reilu neljäkymmentä, joten sitä voi pitää hyvin onnistuneena. Eräs osasyy liittynee pitkien ja vähäkalaisten vuosien aikana kehitettyyn ”kissatykkiin”, eli ottipeliin. Se on 750g perinteinen ”svenspilk” -pilkki, jonka molemmissa päissä on terävä yksihaarakoukku ja syöttinä keilaa. Yläkoukku pilkin mittaisen monofilin päässä. Oma kokemukseni on, että kissa tarttuu paremmin yksiharakoukussa olevaan kalaan, kunhan antaa hetken aikaa mutustella ennen vastaiskua. Jotain isoakin oli Heikillä kiinni hetken ROYBER XL-jigissä. Veto oli lujaa. Muuten kalastus oli juuri sellaista, kuin Jäämeren merikalastuksen tuleekin olla. Rankkaa möyrimistä vaihtelevissa olosuhteissa, kädet kyynerpäihin asti keilan limassa ja kissakalan veressä. Keula kohti tuulta ja paskapuheet pois. Elämää parhaimmillaan.

Reissulla oli taas kerran mukavia oppimiskokemuksia. Ehkä paras niistä oli oivallus: Monena aikaisempana vuotena oli itse sataman perkuuhuoneessa ihmetellyt muiden saamia kissakaloja, nyt tilanne näytti olevan toisin päin.  ::) Toinen asia oli kiinnostuksen herääminen kampelan pohjaongintaan. Mainio kala. Kolmas olisi ehkä kiinnostuksen herääminen täpläkissakalan pyyntiin. Niitäkin pitäisi olla noilla vesillä melko runsaasti. Pallastakin olisi mukava tosissaan yrittää, mutta pitäisi ehkä päästä sellaiseen seuraan, joka sen kalastamisesta jotain ymmärtää.

Nordkapp Campingia pyörittää nuorekas ja sosiaalinen pariskunta, joka yrittää kovasti kehittää paikan kalastustoimintaa. Parhaillaan on kuulemma uusi alumiinivene tilauksessa ja rantaan uusia rakennuksia tulossa. Tärkeintä oli kuitenkin se, että turvallisuutta oli ajateltu ja ihmiset kohdattiin aidosti. Se kaikki jätti sellaisen tunteen, että tänne pitää tulla kolmannenkin kerran. Kotiin viemisinä kolmeen mieheen oli yli kolmekymmentä kiloa vakuumipakattua ja fileoitua kissakalaa. Kyllä siitä muutamat kalasopat keittelee...

Takaisin tullessa piti louhia ilman pidempiaikaisia taukoja, että fileet pysyivät jäässä. Yöradion kuuntelun siivittämä louhinta keväisessä yössä oli miltei täydellinen ajopsykoosin tila. Vain Tuula Amberlan Lulu puuttui täydellisyydestä :D


« Viimeksi muokattu: 27.05.10 - klo:01:12 kirjoittanut Antsu »

Poissa joro

  • Vakavampi harrastaja
  • *
  • Viestejä: 297
Vs: Honningsvåg 2010
« Vastaus #1 : 27.05.10 - klo:11:40 »
hieno reissu!!!

banaaneja veneeseen?
ihme, että saitte kaloja.
jenkkikipparit suurilla järvillä eivät edes irrota naruja laiturista,
jos joku yrittää tuoda banaaneja veneeseen. ;D

Poissa Antsu

  • Norjankävijä
  • *
  • Viestejä: 73
Vs: Honningsvåg 2010
« Vastaus #2 : 27.05.10 - klo:13:58 »
"Our enemies are innovative and resourceful, and so are we. They never stop thinking about new ways to harm our country and our people, and neither do we." — President Bush, Washington, D.C., Aug. 5, 2004  ;)