Vastataanpa omaan kyselyyn näin vuosien jälkeen
Jyrkät kallio-, kivi- ja hiekkapohjaiset rannat hyviä paikkoja, mutta jos rantakivet tai kalliot on täynnä metrien pituista, pohjaa kohti näkyvistä katoavaa ja kalastusta huomattavasti hankaloittavaa rakkolevämattoa kannattaa vaihtaa paikkaa.
Merikissalle ei sen kummempia välineitä tarvitse, 4000 -luokan avokelalla pärjäilee varmuudella ja siihen kaveriksi vapa, jolla voi viskata painoa ja syöttiä riittävän pitkälle, pituutta saisi olla vähintään lähelle kolmea metriä ja heittopainosuositus pitäisi olla varmaan vähintään 100g.
Siimaksi ehdottomasti monikuitusiimaa, ei kovin paksua, koska vedenvastus kasvaa siiman halkaisijan kasvaessa, mutta saisi se kuitenkin jonkin verran kestääkin. Itsellä ollut jopa 0,22 siimaa ja ihan hyvin on toiminut. Monikuitusiiman ylivoimaisin ominaisuus monofiilisiimaan on sen joustamattomuus, pienetkin tärpit tuntuu sekä näkyy selvästi, myös siiman halkaisijan suhde vetolujuuteen on monikuitusiimoilla huomattavasti parempi kuin monofiileilla.
Heittopainona kannattaa käyttää mahdollisimman isoa mitä vain voi käyttää helposti. Mitä isompi paino, sitä paremmin se pysyy pohjassa, vaikka olisi vähän virtausta ja/tai merenkäyntiäkin, näin tuntuma syöttiinkin pysyy paremmin.
Syötit ja koukut Syötteinä olen testannut katkarapua, sinisimpukkaa, taskurapua, seitä, makrillia sekä muiden kalojen perkeitä. Paras on mielestäni ollut makrillista poikittain leikattu "kiekko".
Vahvalankaisia yksi- ja kolmihaarakoukkuja on tullut testattua, mielestäni parhaaksi on osoittautuneet pienet, kemiallisesti teroitetut yksihaarakoukut, joissa varsi on hieman väärä ja koukun muoto muistuttaa hieman tuna circle -koukkua. Niitä olen laittanut välillä kolmekin samaan perukesiimaan, minkä olen sitten pyörittänyt syötin ympärille.
Ja miten sitä sitten kalastetaan. Heitetään syötti ja paino niin pitkälle kuin saadaan, annetaan painon valua pohjaan, kiristetään siima tiukalle hitaasti(nopeasti kelaamalla paino ja syötti laahautuu pohjaa pitkin kohti rantaa), sitten laitetaan virveli johonkin tuelle ja odotellaan. Välillä otetaan vähiä löysiä pois siimasta. Jos ei ole puoleen tuntiin tapahtumia, kelataan ripein vedoin viritystä hieman kohti rantaa tai aloitetaan kokonaan alusta. Usein käy niin, että viritys jää kiinni pohjaan, sitten vain vedetään kunnes viritys irtoaa pohjasta tai siima menee poikki, mitä tapahtuu hyvin usein = pohjaonginnassa heittopainoja, koukkuja ja syöttejä kuluu, se kuuluu asiaan. Sivusaaliina tulee usein muita pohjakaloja, keilaa, molvaa, turskaa, koljaa, pieniä kampeloita tai vaikka pallas.
Aihe: Kissakalaa rannalta Lofooteilta? (Luettu 27374 kertaa)
