Mielestäni pieni sei (500-1000) grammaa on likimain paras kala mitä Norjasta saa, tai ainakin monikäyttöisin. Sopii pannulle, keittoon ja savupönttöön. Lisäksi kestää alhaisen rasvapitoisuuden takia hyvin pakastusta. Olin juuri Talvikissa neljä päivää. Kävimme lauantaina asiasta tehden pyytämässä puoli saavillista pikkuseitä, mistä tekaisin 14 kiloa valmista nahallista filettä, niin sai neljän hengen porukka hyvät syömäkalat mukaan reissusta.
Pikku sei kannattaa savustaa niin, että perkaa kalan ja leikkaa pään pois. Tämän jälkeen leikkaa viillon selkärangan viereen ja ropsauttaa suolaa sisään. Yön yli suolassa ja 25 minuutiksi pönttöön. Mikäli haluaa tehdä ruodotonta savukalaa, voi fileoida kalat, mutta nahka tulisi jättää paikalleen. Suolaa fileille ja fileet vastakkain nahkapuoli ulospäin. Näin nahka suojaa fileitä kuivumiselta. Mikäli haluaa savukalasta rasvaisempaa, voi fileiden väliin tölvätä vaikka jotakin sopivan makuista tuorejuustoa.
Olen tainnut savustaa likimain kaikkia Norjan tyypillisiä saaliskaloja ja mielestäni makrilli on savukalana omaa luokkaansa. Myös molva on erittäin hyvä savukala, mutta on ollut ainakin minulle kovin harvinaista herkkua. Sen sijaan pallas on ollut minulle paha pettymys, olen päässyt savustamaan sitä pariin otteeseen ja minä en ole kyllä saanut siitä mitään erityisiä kiksejä. Ensimmäinen kala oli nahattomana, se oli aivan älyttömän vaikeaa savustaa, kun rasva pyrki karkaamaan kalasta pöntön pohjalle. Nyt talvikissa savustin noin kuuden kilon pallasta nahka päällä ja siitä tuli ihan kohtuullista, mutta esimerkiksi edellisenä iltana savustetut molva, puna-ahvenet ja kissakalat olivat kyllä selvästi parempia. (Tuo pallas ei muuten ollut meidän porukan pyytämä, sen sai toisen porukan mies rannalta).
Mutta nämähän ovat niitä kuuluisia makuasioita.
