Rantakalastua domikaanisessa tasavallassa

[taipai-7]

Onko kellään tietoa rannalta kalastuksesta,mittä kuvia olis hyvä ottaa mukaan. Vaappuja,jigejä ym,

[tonimv]

Kyllä siellä varmaankin joitain paikkoja löytäs , jos vaan lähtis samoilemaan. Siellä missä me kuljettiin , oli pää-asiassa matalaa ja loivaa rantaa. Pientä ja värikästä kalaa oli paikoin reilustikin , mutta mittakaloja en nähny. Hiekkapohjalla vois tietysti jigilläkin pärjätä , mutta ne koralli alueet on kyllä aikamoisia sokkeloita , vois vaappu , lippa tao lusikka toimia paremmin.
Meillä hotellilla oli kanootit vapaassa käytössä , joten sellasella vois tietysti jallitella jotain pienehköjä kaloja....

[igors]

Laitan nyt kuitenkin juttua Puerto platasta vaikka taitaa jo olla aikaa kun tätä aihetta on kysytty.  Kuitenkin taitaa tämä sivusto olla juuri se josta kuitenkin esim. syvänmerenkalastusta havittelevat lukevat.

Ajankohtana helmikuu 2010.

...."
Onnekseni seuraavana aamuna kun olin hotellin rannalla huomasi parin paikallisen olevan siellä kalastamassa. Salamannopeasti (juu, ei jalka vaivannut yhtään) kipaisin hakemaan pari kalastussettiä ja sinne muiden kalamiesten joukkoon. Loistavalla(lähinnä käsillä puhuen) kielitaidollani selvitin mitä syöttiä kannattaisi käyttää. Leivänpalasesta tehtyä mössöä näkyi toisella olevan syöttinä ja toinen luotti kalanpalaan, joita syöttejään kumpikin heitteli ilman vapaa vain siima kerittynä rullalle vähän kuin jonkinlaisen muovipullon ympärille. Kalojakin näkyivät jo ennestäänkin saaneet ja lisääkin oli tulossa. Kalat olivat kuin isoja silakoita joilla oli pitkä leuka, lähinnä muistuttaen nokkahaukea. Toinen saaliskala joita kalamiehet saivat olivat kuin ahvenia mutta väritys oli hieman oudompi päävärin ollessa kirkkaan keltainen.

Tuntuivat kalat suosivan vain luomuruokaa joten tarjoamani jigit, lipat ja pikkuvaaput saivat vain halveksuntaa osakseen. Kävivät vain tökkäämässä moisia tarjouksiani mutta kiinni eivät jääneet. Tosin Par:n uniikki 2 tuntui sen verran mielenkiintoa herättävän että muutaman sekunnin sain jotakin kalaakin väsytellä. Lähes joka päivä sitten siellä olinkin aina muutamia hetkiä noita kaloja narraamassa mutta lopputulos oli kyllä kaloille 20 – 0. Jos oikein muistia pinnistää niin olihan siellä kalajigissä pari kertaa kala kiinni ja bete lipassakin kerran, ylös asti ei kuitenkaan ketään tullut. Onneksi ei ruokailuni ollut sidottuna kalantuloon, muuten taitaisin aika kevyt poika olla.

Kyllähän sieltä ihan ylöskin reppuun saakka mereneläväkin tuli. Olin kävellyt muutaman sadan metrin päähän omasta ”kotihotellista” sellaiseen keinotekoiseen kivistä rakennettuun niemennokkaan ja sieltä yritin sitten noita kaloja narrata. Mukaani oli nyt sitten ”tarttunut” oikein luomuruokaakin, juustoa, pekonia ja sämpylä aamuisesta ruokapöydästä. Eivät kalat ymmärtäneet mitään todella hyvän ruuan päälle ja kaikenlisäksi leivänpalaset liukenivat hyvinkin äkkiä veteen.

Päätin sitten lähteä hieman paremmille vesille ja nostin repun syliini istuen kivellä. Samassa taskurapu hyppäsi paljaalle rinnalleni avoimesta repusta jonne se oli ryöminyt todennäköisesti hyvän ruuan perässä. Mikäli en olisi aamulla tarpeillani käynyt niin kyllä siinä olisi shortsit kastuneet sisäpuolelta sen verran siinä pelästyin. Niin ja ruokaakaan en tuosta ravusta sitten saanut kun se salaamaamin nopeammin häipyi kivikkoon.

Täytyi sitten taas turvautua oikein ammatti-ihmisten apuun ja eikun tilaamaan syvänmeren kalastusreissua hintaan 90 taalaa. Isolla veneellä sitten ajoimme 15 kilometriä rannasta kuutta vetovapaa vedossa. Meitä oli neljä kalamiestä, muut olivat Hollannista, Ranskasta ja Kanadasta. Ranskalaisen istuessa ”väsytystuolissa” kela parkaisikin oikein reippaasti. Saalina oli komea muovipussi. Pari tuntia menikin sitten tyhjää pyytäen kunnes, jees.. minun ”vuorollani” ihan oikea kala nappasi silakantapaiseen syöttiin.

Kala käyttäytyi lähes kuin kotimainen meritaimen hyppien aina välissä ilmaan. Välineet tosin olivat niin rajunkokoiset että mitään mahdotonta väsyttelytaistelua ei tuosta kuitenkaan tullut. Siima oli varmaan + millistä paksuudeltaan ja sitä oli kelalla varmaan puoli kilometriä. Olisi siihen saanut sitten hieman isompikin ”körmyniska” käydä kiinni mutta nyt sitten paino taisi jäädä noin viisi-seitsemän kiloiseksi. Ikäväksemme ( tai oikeastaan muiden harmiksi ) tuo kala jäikin sitten ainoaksi.....