Wikipedia kertoo seuraavaa:
Kissakala (Anarhichas lupus) eli merikissa[1][2] on pohjoisissa merissä elävä terävähampainen kala. Virheellisesti myös monneja ja etenkin piikkimonnia kutsutaan kissakalaksi niiden englanninkielisen nimen (catfish) mukaan.
Ravinto
Merikissan eli merikatin ruokavalioon kuuluu varsinkin kovakuorisia pohjaeläimiä, kuten simpukoita ja merisiilejä. Vahvat leuat ja paksut huulet soveltuvat niiden kuoren murtamiseen.
(Totta, merisiilit ovat yksi tärkeimpiä ravinnonlähteitä) Pyydystys
Norjalaiset kalastajat murskaavat merikissan pään veneensä laitaa vasten otuksen tartuttua heidän pyydyksiinsä; he käyttävät tarkoitukseen erityistä puunuijaa.
ei pidä paikkaansa. Kissakala tottelee normaalia "pappia" siinä missä muutkin kalat, tosin se kiemurtelee kuolintuskissaan enemmän kuin turskakalat. Huhut kissakalan leukoihin joutuneista ja haavoittuneista turisteista ovat yhtä paikkaansapitäviä kuin New Yorkin viemärialligaattorit.Sukeltajat pyydystävät merikissoja tavallisimmin pitkällä tukevavartisella keihäällä, koska silloin otus ei pääse hyökkäämään sukeltajan kimppuun.
Kissakala on varsin passiivinen saalistaja, joka nauttii kuitenkin mielellään sukeltajan sille tarjoamat herkkupalat ja hengailee mielellään lähettyvillä. Tällä tavalla on saatu loistavia kuvia kissakalasta. Katsoppa vaikka Yngve Ask:in kuvia. http://www.scanout.com/
Kala ei hyökkää sukeltajan kimppuun edes ärsytettäessä. Kala voi toki kiemurrella rajusti keihään ympärille iskun jälkeen koska se tappelee kuolontuskissaan. Kissakalaa pyydetään pohjaongilla, ja paras pyyntiaika on huhtikuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Tämän jälkeen kissakalat siirtyvät kutupaikoilleen erittäin syvään veteen. Kissakalan pyynnissä tärkein ominaisuus on kärsivällisyys. Kalalla on suuri kita, mutta se pureskelee syöttiä hienontaakseen sen, toisin kuin turskakalat jotka nielevät saaliin heti kun se on saatu suuhun.
Suomalaisten kalastajien huonona tapana on käyttää liian suuria koukkuja. Kissakala syö eväänsä rauhassa, ja 14/0 koukut eivät yksinkertaisesti mahdu kalan suuhun, lisäksi kala on suhteellisen arka eli se perääntyy liian kovan "evään" edessä.
Kissakalaa voi pyytää rannalta ja veneestä. Venepyynti on tehokkaampaa.
Sopiva koukkukoko on noin 10/0 yksihaarakoukku jonka tulee olla erittäin terävä. Kolmihaarakoukuilla tapahtuu eniten karkuutuksia koska kala pääsee vääntämään itseään koukun vartta vasten.
Pohjaonkia voi rakennella mielensä mukaan ken tahtoo, tärkeintä on syötin pysyminen pohjassa tai pohjan tuntumassa. Syöttinä voi käyttää kalan palaa tai ihan mitä tahansa riittävästi riittävästi tuoksuvaa syöttiä. Rohkeimmat käyttävät "sipulisäkkiä" jossa on kalan suolia tai muuta vastaavaa täytettä. Kissakala on kuitenkin aina kiinnostunut kaikesta lähettyville laskeutuvasta ravinnosta - syöttinä käy myös vaikkapa rannasta kalastettu simpukka murskattuna.
Kissakalaa eli merikissaa tavataan Norjan pohjoisrannikolla, suurimmat kissakalat on tietääkseni pyydetty Bodön alueelta. Kala on yleinen koko pohjois -länsirannikolla eikä sitä arvosteta Norjalaisessa kalastuskulttuurissa / ammattikalastusalalla.
Kissakala poikkeaa muista normaaleista Norjan saalismerikaloista (turskan sukuiset kalat, poislukien ruijanpallas) siinä suhteessa, että kissakalan liha on heti tuoreena paistettuna kiinteää ja hyvän makuista eikä se hajoa pannulle. Turskakaloilla (turska, seiti, molva, kolja, keila) on paha taipumus olla maistumatta miltään tuoreena, eli turskakalat zip zap fileiksi, yöksi jääkaappiin, ja seuraavana päivänä ruokaa = hyvää.
Alla 2008 vappuporukan ensikertalaisen onnistunut reissu - neuvoin kuinka kissakalaa pyydetään ja mistä sitä pyydetään!
