Kirjoittaja Aihe: Andörja 2008  (Luettu 4552 kertaa)

Poissa Antsu

  • Norjankävijä
  • *
  • Viestejä: 73
Andörja 2008
« : 29.07.08 - klo:20:06 »
Andörjan reissun suunnittelu alkoi jo viime syyskuussa, 30-vuotispäivänäni kun suunnittelin oppitunteja ja pohdiskelin, että jotain muutakin voisi synttäreillään tehdä. Varaus tehtiin 2008 heinäkuulle ja matkaan olisi lähtö 11.7.

Reissun lähestyessä oli monenlaista säätöä. Oman veneen hankkimisen myötä tuli ajatus testata sitä Jäämeren olosuhteissa ja siihen piti tietysti varustautua. Uutena veneilijänä asiassa oli paljon muutakin opettelemista trailerin käyttämisestä veneen sitomiseen ja varusteluun. Tein pari testiajoa Houtskarissa ja sen jälkeen pakkasin veneen matkaa varten. Oman mausteensa asiaan toi vielä juuri reissua edeltänyt auton vaihto, joka aiheutti ravaamista kaikkien paperien perässä.

No, heinäkuun taittuessa tolalleen alkoivat hommat olla selvillä. Matkaan oli varustauduttu edellisistä vuosista viisastuneena järein välinein ja riittävin tarvikkein. Näin jälkeenpäin pitää todeta, että mitään ei puuttunut. Ainoastaan vaatteita ja vieheitä oli vähän liikaa.

Kokoonnuimme kahden ystäväni, Mikan ja Teron kanssa Poriin 10.7 ja lähdimme lauantai-aamuna viideltä louhimaan traileri ja vene perässä kohti Norjaa. Citroen C4 HDI:n keskikulutus oli reissun aikana 7,9l/100 kun perässä oli vene ja suksiboksi katolla. Melkoinen yhdistelmä. Tuli vähän kylähullu olo kun sen pysäköi jonnekin ihmisten ilmoille. Ajaminen oli kuitenkin erittäin miellyttävää. Matkanopeudet vaihtelivat 80-90 välillä kuljettajasta riippuen. Tämä tarkoitti sitä, että ohituspaineita ei ollut (ainakaan meillä :) ja matka sujui leppoisasti.

Ylitimme rajan Torniossa ja ensimmäinen yö oli varattu Abiskon kylästä Ruotsista, Norjan rajan tuntumasta. Saapuessamme sinne kello oli noin 10 illalla paikallista aikaa ja ajettu oli lähes koko ajan. Respan ihana vaeltajatyttö antoi avaimet ja kuljettajat pääsivät nukkumaan.

Seuraavaksi aamuksi oli suunniteltu lomaan kuuluvaa hitautta, mutta aika nopeasti kuitenkin jatkoimme tien päälle. Rajan ylittämisen jälkeen maisemat muuttuivat mielenkiintoisemmiksi ja mieliala kohosi odottavaiseen tilaan.

Noin kahden aikaan iltapäivällä saavuimme Andörjaan ja totesimme, että Havfiskesenterin lähistöllä oli helvetinmoinen hulabaloo pyöräilykilpailujen takia. Olin varautunut tähän, mutta ilmapiiri oli silti jotenkin ärsyttävä. Tullessaan kalaan sitä ei halua kuunella helikopterin säksätystä ja kovaäänisistä tulevia kuulutuksia. Ensimmäiset pari tuntia menivät veneen ja tavaroiden kanssa säätäessä ja vitutusta hillitessä. Onneksi pyöräilijätyttöjen pyöreät takapuolet hieman auttoivat.

Viiden aikaan iltapäivällä vene oli vedessä, kamat veneessä, miehet syöneitä ja kalastus saattoi alkaa. Ajaessani ulos Engenesin satamasta huomasin välittömästi lahdella seiden pinta-ajon, jonka ympärillä lokit parveilivat. Ajoin keskelle kuhinaa ja kaverini laskivat pilkit veteen. Tuplatärppi välittömästi! Veneeseen nousi viiden ensimmäisen kalastusminuutin aikana kaksi yli seitsemän kilon seitä! Kumpikaan kaverini ei ollut aikaisemmin kalastanut Norjassa veneestä, joten kokemus oli varmasti herättävä.

Lokkitoiminta lahdella hiljeni tämän jälkeen ja valuimme hiljakseen kohti Mjösundia. (Silta, joka vie saarelle). Huomasimme heti kapeikkoa lähestyessämme, että siellä tapahtuu. Pinta-ajoja näkyi koko ajan jossain ja sehän tarkoittaa yleensä tulevaa räikän kirskuntaa. Veneeseen nousi reissulta kolme nättiä seitä ja jotain pienempiä, jotka vapautettiin. Suurin sei taisi olla 9,2 kg. Minä en tosin saanut kovin suuria kaloja. Nostin veneeseen pari kuuden-seitsemän kilon kalaa. Tero käytti 250g painouistinta, joka osoittautui melkoiseksi ottipeliksi. Minulla ja Mikalla oli pilkit ja niiden edessä litkat kumimadoin. Perussettiä.
 
Seuraavat kaksi kalastuspäivää olivatkin vaisumpia. Pinta-ajot olivat tiessään ja veneeseen nousi lähinnä keilaa. Mika sai melkein viiden kilon keilan ja minäkin useita parikiloisia Saksasta tilatulla ”Seawolf Klopferilla” -lyijypuikulalla, johon oli kiinnitetty 40cm monofilissä tukeva kolmihaarakoukku ja siihen kalaa syötiksi. Saakeli! Sillä piti saada merikissaa. Ahdistusta ei yhtään auttanut pakkomielle merikissan saamisesta ja se, että tiistaina Sandöyassa kalastellut venekunta oli saanut kaksi kissakalaa sattumalta ja keskiviikkona yksi kaveri Engenesin kirkon edustalta seitsemän kilon kissan. Sen pää komeili perkuuhuoneessa kun kannoimme keilojamme sisälle. Ahdistus ja sydänsuru.

Torstaina olikin reissun paras kalastuspäivä. Lähdimme pikku tuulenvireen vallitessa ylittämään Engenesin pohjoispuolella olevaa lahtea ja totesimme kelin liian rouheaksi suunnittelemillemme kalapaikoille. Suuntasimme itään tuloksetta uistellen, kunnes huomasimme Faksfjordenissa eloa. Tuuli puhalsi suoraan pussimaiseen lahteen ja lokeilla oli kova meno päällä. Vaaput vedosta pois, pilkit kiinni ja hanaa kohti lokkeja. Välittömästi pysähtymisen jälkeen kaikilla iso sei kiinni! Minä tietysti karkuutin omani, mutta Tero nosti taas painouistimella vajaa kympin veneeseen. Sain itsekin kompensaatioksi makean tuplatärpin, jossa oli isohko sei ja isohko turska samassa litkassa. Lahteen alkoi kerääntyä muitakin venekuntia, mutta jostain syystä meillä oli ylivoimaisesti eniten toimintaa. Kalaa tuli koko ajan. Vavat olivat mutkalla ja räikät raakkuivat! Bakkanaaleja kesti yhtä kauan kuin tuultakin, eli noin puolitoista tuntia. Tämän jälkeen veneeseen nousi pikku tauon jälkeen keila ja tiesimme, että kotimatka voi alkaa.

Vaikka olimme päästäneet kaikki vahingoittumattomat pienet kalat takaisin ja osan isoistakin, vene oli niin raskas että se ei lähtenyt kunnolla liukuun kotimatkalla. Tein Engenesin lähistöllä pienen koukkauksen kalan toivossa nähtyäni muutaman aktiivisen lokin, mutta paikka toikin yllätyksen. Mika tuumasi, että ”pilkissä on varmaan jotain paskaa”. Ylös nousikin pahasti säikähtänyt  1,2 kg puna-ahven. Melkoinen möllikkä.
 
Ilta kuluikin saalista peratessa ja ruokaa tehdessä. Ai niin, nousihan tuulisesta Faksfjordenista seiden ohella mukavasti makrillia. Se on parhaimpia ruokakaloja, mitä olen maistanut. Illalla sai herkutella erilaisilla kaloilla ja fileetäkin alkoi olla mukavasti pakastumassa.

Torstaiksi olikin suuria suunnitelmia. Oli tarkoitus ylittää suurempi selkä ja mennä Sandsöyaan, josta oli tullut sattumakissoja ja ruijanpallaskin. Lähdimme aamulla huolellisen säätietoihin perehtymisen jälkeen ja hurautimme ottipaikoille. Suunnitelmat ensimmäisestä kalastuspaikasta menivät taas uusiksi kun näimme aktiivisen lokkiparven saaren edustalla. Hurautimme sekaan ja pilkit ja painouistin veteen. Mikalla oli välittömästi suuri kiinni. Mietimme harvoista jytkäisyistä, että olisikohan se pallas? Ei ollut. Osuimme keskelle suurten turskien kokoontumisajoa. Nostimme kaikki karvan alle kympin kalat ja sitten Terolla jysähti painouistimeen. Pitkähkön väsytyksen jälkeen vaatimattomalla 4000-sarjan Shimanolla nousi 14,5kg tursas. Aika porsas. Silmä tulitikun kokoinen halkaisijalta ja pää suurempi kuin saamamiehellä. Siinä kohtaa Terolla meni sikariksi ja jutut levenivät niin, että toinen pää oli jo kotisuomessa.
 
Varsinainen turska-ilakointi kesti kuitenkin aika lyhyen aikaa ja sen jälkeen veneeseen alkoi nousta pienehköä seitä, jota päästimme takaisin puolen päivää. Kalaa oli kuitenkin niin paljon, että emme halunneet vaihtaa uusille vesille. Keskityimme pallaksen uisteluun ja kissan pilkkimiseen. Ne ovat tapoja istua tekemättä oikeastaan mitään ja vaipua sisäänpäin omiin ajatuksiinsa. Ei kalan kalaa, ei tärpin tärppiä. Jossain vaiheessa keksimme huolestua saaliin lämmönkestävyydestä ja lähdimme perkuuhommiin.

Isoa turskaa nousi viikolla myös Mjösundetista. Ruotsalainen (kai) puhelias kaveri sai pilkin ja täkyn kanssa ainakin 17- ja 15 kiloiset kalat.

Perjantaina lähdimme taas Andörjan pohjoispuolella sijaitseville matalikoille, mutta laihoin tuloksin. Takaisin tullessa bongasin lokkitoimintaa ja keskeltä lahtea nousi kaksi mukavan kokoista seinmötikkää, joten reissu ei ollut aivan turha. Kokeilimme myös kissan pilkintää Engenesin kirkon tuntumassa seurauksella, että Klopfer jäi pohjaan. Keila-Klopfer.

Perjantai-ilta meni veneenpesussa, nostossa ja tavaroiden pakkaamisessa. Otimmepa pari oluttakin matkan kunniaksi. Kalaa tuli odotukset ylittävällä tavalla ja mukavia yllätyksiä oli joukossa muutamia. Kissa antaa vielä odottaa itseään, mutta ilmeisesti kissakaloja on olemassa kun ihmiset niitä tuntuvat saavan. Saalistus jatkuu vaikeuksien kautta tappioon.  ;)
« Viimeksi muokattu: 06.08.08 - klo:21:06 kirjoittanut Antsu »

Poissa tonimv

  • Yleisvalvoja
  • Lähes Kaiken Merikalastuksesta Tietävä
  • *
  • Viestejä: 866
Vs: Andörja 2008
« Vastaus #1 : 29.07.08 - klo:21:52 »
Hieno reissu on pojilla ollut  8)   Ja hyvän raportin oot jaksanu kirjottaa !

Poissa arkka

  • Yleisvalvoja
  • Merikalastuksen osaaja
  • *
  • Viestejä: 356
  • - matoa koukkuun -
    • www.nordicfishing.fi
Vs: Andörja 2008
« Vastaus #2 : 29.07.08 - klo:22:15 »
No hyvä reissu teillä on ollut Andörjalle, varsinkin ensikertalaisille mieleenpainuva.
Hauska lukea tuollaista tekstiä. :D Kuinkas vene toimi Atlantin aalloilla?
Ensi viikolla pääsee jälleen itsekin kokeilemaan Andörjan kalojen iskuhalukkuutta.  8)
Nordic Fishing - arkka
www.nordicfishing.fi

Poissa Antsu

  • Norjankävijä
  • *
  • Viestejä: 73
Vs: Andörja 2008
« Vastaus #3 : 31.07.08 - klo:22:44 »
Moi! Vene Norjaan oli ihan positiivinen kokemus. Sen valinta oli aika pitkä juttu, kun aloittelijana alkoi etsiä paattia, joka olisi riittävän leveä ja vakaa sekä toisaalta kuljetettavissa oleva. Päädyin Seiskari Pelican -veneeseen ja ainakin tuolla sen kanssa oli mukava liikkua. Vakaus oli ehkä se mukavin yllätys.

Poissa vesa75

  • Norjankävijä
  • *
  • Viestejä: 61
Vs: Andörja 2008
« Vastaus #4 : 03.08.08 - klo:18:29 »
Komeita fisuja, ja komeat kelit. ;) Samoilla paikoilla oltiin ja samalla viikolla (naapurimökissä majoittuneena), meidän veneeseen ei tosin isoja kaloja noussut tälläkään kertaa, suurin viimeisenä kalastuspäivänä saatu "vain" 4.1kg turska  :-[ Toisaalta, ei ollut mulle kuin vasta toinen kerta päästä Andörjälle tai Jäämerelle yleensä veneilemään... Viereisistä veneistä vetivät välillä hirmuisia fisuja, parhaana (tai pahimpana) tapauksena paikallinen isä/poika-pari. Tulivat ihan viereen pilkkimään, muistaakseni Faksegrunnin matalikolle, ja pojulle nappasi HETI kunnolla. Pitkän aikaa pojun vapa oli kaksinkerroin, ja lopulta nosti isukki veneeseen mahtiturskan (kuvassa, mikäli osasin liittää). Onneksi ei ärsyttänyt yhtään, kun ei oltu saatu siltä paikalta vielä yhtään mitään ;D Mutta josko sit ensi kesänä, vinkkejä ainakin saatiin tuleville reissuille runsaasti...  ::)




Poissa Antsu

  • Norjankävijä
  • *
  • Viestejä: 73
Vs: Andörja 2008
« Vastaus #5 : 04.08.08 - klo:20:57 »
Joo! Toi on aina yhtä mieltä ylentävää kun itse pilkkii monta aikaa saamatta mitään ja sitten paikalle tulee joku toinen ja saa heti jonkin merihirviön.  :D