Suurin 2007 saatu ruijanpallas!

[Petri / Tyrskyturska]

Tämän vuoden suurimman meille ilmoitetun ruijanpallaksen narrasi Norjan merikalastuksen ensikertalainen, eli Iona S., joka kertoo tässä varmasti elämänsä rankimmasta mutta toivottavasti antoisimmasta kalastusretkestä:

Olin siis sattumalta kalassa ystävieni kanssa Norjassa. Olin mennyt Kilpisjärvelle tapaamaan ystävääni joka oli muuttanut sinne ja sitä kautta tuli puolivahingossa lähdettyä sitten Norjaan kun ystävälläni oli vapaata vierailuni vuoksi.

Kalastuskin oli ihan sattumaa, lähdin kalastusveneen mukana ja emmin vielä kun minulta kysyttiin haluanko kokeilla kalastusta. Sanoin ettei teidän kannata antaa minulle mitään kalliita laitteita kun olin joskus kokeillut virvelillä heittoa ja heti jäi uistin pohjaan... Se kalastushan oli ihan erilaista, kala tuli 100 metrin syvyydestä, eihän siihen mitään heitelty, uistin laskettiin pohjaan ja sitten vaan hiukan vedettiin nyittiin.

Kalaa tärppäsi koko ajan. Tai ainakin melkein. Lähes joka kerta kun uistimet laskettiin veteen oli koukussa jotakin, useimmiten kuitenkin "pikkuisia" kaloja.Sain pari 9 kiloista turskaa ja yhden 10 kiloisen ennen ruijanpallaksen saantia.

Kun kala tärppäsi niin kaikki huomasivat heti että nyt on ISO KALA kiinni. Kaikki muut veneessä lopettivat kalastuksen ja seurasivat mitä tein. Olin tosiaan ensimmäistä kertaa kalareissussa joten minulla ei ollut mitään kokemusta niistä välineistä. Kalastaja muistutteli minua koko ajan että ota se hitaasti, että useimmiten tuon kokoiset kalat karkaavat sen vuoksi kun sitä yritetään ottaa liian nopeasti ylös. Otin vaarista neuvon ja annoin kalan väsyä rauhassa.

Pian opin että kannatti kelata sisään silloin kun aallot keinuttivat venettä alaspäin ja annoin aallon voiman vetää kalaa hiukan ylös, kun en tosiaan pystynyt nostamaan vapaa veneen reunasta lainkaan ylös, eikä voimat riittänyt jatkuvaan kelaamiseen. Kala veti monesti kaikki kelaamani siiman voimalla takaisin, niin että jopa minäkin arvelin ettei kala ole mikään iso turska tai muu vastaava. Kelaa vedettiin niin määrätietoisesti takaisin että kalalla oli ihan selvä suunta minne se meni aina kun se teki niin. Kalastaja arvasi jo silloin että kyse on isosta ruijanpallaksesta.

Noin 40 minuutin väsyttämisen jälkeen kala alkoi tulla näköetäisyydelle. En meinannut uskoa silmiäni. Sanoin muille että jos tuo tulee tänne, niin mun täytyy hypätä tuonne mereen. Sellainen oli olokin kun miehet löivät kalasta keppien päässä olevia koukkuja läpi ja nostivat 51 kiloa painavan otuksen kannelle sätkimään. Pudotin vavan jonnekin varmaan osin väsymyksestä ja osin siitä että olin niin shokissa. En olisi ikinä arvannut että siiman toisessa päässä olisi ollut sen kokoinen kala! Huh huh.

Kalastaja alkoi kättelemään minua ja puhumaan jostakin ennätyksestä. Edellinen ennätys vavalla Sommaroyn kylässä oli 30 kiloa, eli 21 kiloa köykäisempi kuin tämä kala.

Tällainen kalareissu siis oli ensimmäinen kalareissuni! Kala jäi meitä majoittaneen kalastajan luokse, itse olin seuraavalla päivällä menossa bussilla sekä yöjunalla kotiin, enkä oikeasti osaa tehdä kalalle mitään, niin näin paremmaksi jättää sen sinne. Ihan kiva kokemus kyllä =)

Vähän jäi kyllä mietityttämään että mitähän voisin tavoitella jos kalastuksesta tulisi tämän myötä ihan harrastus? Kyllähän nuo aikamoiset pohjat on kun edelliset kalat on onkivavalla saatuja pikkusinttejä... Että eipä varmaan kannata odottaa ennätyksensä rikkomista niin kuin muut harrastajat näyttivät tekevän.  =)

Iona

Kiitos Iona - Norjan meri on jännä paikka kalastaa, koskaan ei tiedä mitä sattuu kohdalle !

[Jani]

Onneks olkkoon vaan vielä kerran      ja keliki näytti olevan mainio.Vähä käyp kyllä katteeks