Paluu Azoreilta tapahtui Finnairin siivin ja hyvän myötätuulen avustamana huippuajassa.
Reissussa oli kuusi matkalaista, joista kaksi naisia meritautiongelmineen.
Nappeja siis kului hieman ja veneestä toki löytyi lisää, joten ihan uutta se ei miehistölle ole.
Vene diilattiin vasta paikan päällä ja valintamme osui Shanghai veneeseen, jolla teimme ensimmäisen reissun äijäporukassa 26 elokuuta. Ajoimme aika kauas ulos lounaaseen Ponta Degadasta, vetäen vieheitä miltei alusta lähtien.
http://www.fishingazores.com/en/index.phpIltapäivällä vasta tapahtui ensimmäinen tärppi ja kala vaikutti isolta vetäen siimaa urakalla ulos.
Siima meni oikeastaan ensimmäisessä syöksyssä, loppuvaiheessa poikki ja harmitus jäi ainoaksi päivän saaliiksi.
Naiset mukana:
Yksi välipäivä ja sitten taas merelle perjantaina, joksi olimmekin varanneet kaksi venettä, tarkoituksena pitää kahden teamin väliset kisat, alkupamauksena suomalaisten tuleville kalakisoille Azoreilla.
Meidän teami hävisi kisan, sillä taas pamahti siima poikki ainoassa kunnon kontaktissa marliinin kanssa.
veneemme oli edellen Shanghai, kun taas kavereillamme oli Galaxia.
Porukan vanhimmalla kävi munkki, sillä hänen vuorollaan iski vieheeseen reilun kokoinen marliini, jolla oli itselläänkin sähläyksen jalo taito, sillä se tarttui lopulta poskesta kiinni.
Pekka joutui taistelemaan marliinin kanssa reilut kaksi tuntia, saaden tosin pientä avustusta pojaltaan Arilta, mutta se hyväksyttiin, näin meidän kesken. Hieman tosin protestoimme rokastuksesta, mutta vaan leikillään.
Jummi jammi 317 kiloinen marliini ja kyljestä kiinni, on siinä pitelemistä, etenkin kun sukelsi todella syvälle, yli viiteensataan metriin ja oli sieltä pumpattava useasti ylös.
Kala oli Pekan ensimmäinen syvänmeren saalis ja hyvä suoritus kuusikymppiselle veteraanille.
Naiset kävivät ratsastamassa upeissa maisemissa, aitojen lusitano hevosten kanssa. Myös aivan kokemattomille löytyy sieltä mahdollisuus päästä mukaan, sillä reitit vaihtelevat osaamisen mukaan.
http://www.quintadaterca.com/guest.en.htmlSuomestakin ratsastusmatkoja järjestetään Azoreille.
http://www.viahippo.fi/azoritKolmas päivä merellä:
Shanghain omistaja sai niskaan melkoisen vinoilun paskoista vehkeistä, sekä huonoista siimoista, maksamisenkin tapahtuessa kuin hidastetussa filmissä. Ehkä pieni vinoilu jeesasi, sillä hän lupasi kustantaa teamillemme ilmaisen reissun sunnuntaiksi ja olla merellä niin kauan kun haluaisimme vaan.
Noin neljän prosentin epäilyksellä suuntasimmekin siis sunnuntaina satamaan, pitääkö lupaus ja pitihän se.
Miehistö kertoi, etteivät he olleet lauantaina menneet lainkaan merelle, vaan huolsivat välineitä koko päivän.
Aamupäivä meni tyhjää vetäessä ja sama tuntui olevan saundi iltapäivälläkin, kunnes sitten.
Tapahtui kolmoistärppi, joka on noilla vesillä aikamoinen harvinaisuus. Kaksi suurta marliinia jäi kuitenkin kiinni ja hiki alkoi virrata molemmilla kalastajilla. Oli Anan vuoro, joten hän väsytteli kalaansa tuolissa, meitsin yrittäessä pysyä veneen laidalla vapansa kanssa, huh huh... mikä homma oli edessä.
Marliinit olivat samaa luokkaa Pekan kalan kanssa, elleivät hieman suurempiakin, mutta noin tunnin väsytyksen jälkeen molemmat pääsivät irti ja lähtivät kasvamaan grandereiksi. Painaessaan yli tuhat paunaa, ne saavat em.. arvonimen, ansaiten sen täysin.
Vieheet olivat tapseineen suloisessa sekamelskassa, mutta ne selvitettyämme jahti alkoi uudelleen, vaikka päivä painui jo iltaan. Pian sanoimmekin lopettavamme tältä päivältä, mutta vetävämme vielä loppumatkan satamaan. Alkoi viimeinen puolen tunnin vuoro, joka osui meikälle ja samalla kun sytytin tupakan, niin rulla alkoi soimaan kaunista musiikkiaan. Edelleen oli hiki edellisestä fisusta, joten luovutin väsytysvuoron kaverille, hikoilkoon nuorempana ja vähemmän suuria kaloja saaneena.
kala osoittautui valkomarliiniksi ja tuli sitten ainoana ylös saakka.
Kuvien jälkeen kala vapautettiin ja viime tempukseen se kosti kaveriille läiskästen pyrstöllä päin naamaa, jolloin vahvuuksilla olevat aurinkolasit lensivät atlantin aaltojen syleilyyn, kalojen ihmeteltäviksi.
Galaxia sai suuren valkoisen tonnikalan (Albacore) heti sunnuntai aamusta ja se kiikutetiinkin nopeasti kalasatamaan kylmään, sillä sillä oli edessä lento Japaniin, kalastajat jäivät tuntemattomiksi.
Kalan hinta Ponta Delgadassa oli kuulemma noin 5 euroa kilolta, kun taas japsit maksavat yli sata euroa, tuosta vaan. Arvioimme sen noin sataviisikymmentäkiloiseksi. Koska saalis kuuluu veneelle, niin se teki hyvän tilin siltä päivältä.
Palvelu pelasi juomien suhteen jotenkin, mutta jostain syysta suomalaisten juomatavat poikkeavat hieman muista, minkä miehistö lupasi painaa muistiin vastaisuuden varalle. Ruokatarjoilu olikin sitten kun paremmassakin ravintolassa, todella hyvää. Yleensäkin ruoan taso paikallisissa ravintoloissa on noussut huimasti viime reissusta 2005.
Kuvia Pekan kalasta tulee myöhemmin, kunhan saan ne ensin, mutta takaan että kannattaa odottaa.
Joitakin näkymiä kuitenkin maisemista jo nyt heti kunhan saan pienennettyä kuvien koon. Jos jollakin on kysyttävää paikasta, niin vastaan mielelläni.
Suomalaisia purkkareita näimme satamassa useitakin, joista osan miehistönä seilasi eläkeläisiä vailla sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Kateeksi kävi, sillä heille maailma oli avoin ja aikaa riitti toteuttaa mielitekojaan.
